Does the Sun get a new perceptible substance from the dark matter that would push through it all the time, so that a small part of it would expand within the Sun as a new observable substance and penetrate the Sun's surface with a delay of about 330 to 495 years?
What would be essential would be the expanding pushing force of the gas planets and also only if the Sun were in the area between the supermassive object of the gas planet and the center of the galaxy, where the dark matter from the supermassive object would come deep into the densities of the pushing force from the gas planet inside the Sun?
Long choppy episodes in the Sun.
Wolf's minimum 1280 - 1350
Spörer is mentioned in 1460-1540
Maunderin Minimum 1645 - 1715
Dalton was mentioned in 1790-1830
Alright. Just look at this and wonder!
Wolf's minimum 1320 +165 = 1485 aka Spörer
Spörer minimum 1485 + 165 = 1650 or Maunder
Maunder's minimum 1650 + 165 = 1815 or Dalton
Dalton's minimum 1815 + 165 = 1980, ie global warming.
About 165 years is Neptune's lap time around the sun.
But Neptune is not the only gas planet. One must also consider Uranus and Saturn who mix the pack.
Of course, Jupiter plays the most important role when thinking about the way sunspots are born, but other gas planets are involved in influencing when a new substance is pushed to the surface of the Sun and when not.
When Neptune was in the area between the supermassive object of the Sun and the center of the galaxy, there was also Uranus.
I saw it in the last 1000 years, though Uranus's lap time is only about 84 years, not in sync with Neptune.
But apparently so close that Uranus has been on the same side of the Sun with Neptune whenever Neptune has been in the area between the supermassive object of the Sun and the center of the galaxy.
Of course, Uranus has always been in that area once, while Neptune has been on the other side of the Sun.
But anyway, Jupiter's accomplishments did not help Neptune and Uranus for a long time whenever they were in the area between the supermassive object of the Sun and the center of the galaxy.
And with a delay of about 165 years, I saw long choppy episodes.
Such would have been the supernovae discovered in the 1900s without the 1572 and 1604 whose energy pushed deep into the Sun and accelerated the speed of Jupiter's efforts towards the surface of the Sun and thus the planet's warming energy towards the planets?
So the Sun is in the area between the supermassive object of the center of Jupiter and the galaxy every 12 years.
When Neptune and Uranus were at the same time in the influence area, they received a dark substance from the supermassive object to expand extensively deep inside the Sun, and thus, with the Jupiter achievements, more new, heavily expanded matter was pushed to reach the rate of escape up to the Sun.
At a certain depth, the effect was more intense, and so the upward movement of those in this area accelerated more than those of Jupiter that had already passed that area.
I saw a new heavily expanded substance on the surface of the Sun every 11 years, even though Jupirer's lap time is about 12 years.
Saako Aurinko itselleen uutta havaittavaa ainetta siitä pimeästä aineesta jota työntyisi sen läpi koko ajan, niin että pieni osa laajenisi Auringon sisällä uudeksi havaittavaksi aineeksi ja työntyisi Auringon pinnalle noin 330 - 495 vuoden viiveellä?
Oleellista olisi kaasuplaneetoista peräisin oleva laajeneva työntävä voima ja sekin vain silloin kun Aurinko olisi kyseisen kaasuplaneetan ja galaksin keskustan supermassiivisen kohteen välisellä alueella, jolloin supermassiivisesta kohteesta peräisin oleva pimeä aine törmäisi syvällä Auringon sisällä kaasuplaneetasta peräisin oleviin työntävän voiman tihentymiin?
Pitkät pilkuttomat jaksot Auringossa
Wolfin minimi 1280 - 1350
Spörerin minimi 1460 - 1540
Maunderin minimi 1645 - 1715
Daltonin minimi 1790 - 1830
Ok. Katsokaapa tämä ja ihmetelkää!!!
Wolfin minimi 1320 +165 = 1485 eli Spörer
Spörerin minimi 1485 + 165 = 1650 eli Maunder
Maunderin minimi 1650 + 165 = 1815 eli Dalton
Daltonin minimi 1815 + 165 = 1980 eli ilmaston lämpeneminen.
About 165 vuotta on Neptunuksen kierrosaika Auringon ympäri.
Mutta Neptunus ei ole ainut kaasuplaneetta. Pitää ottaa huomioon myös Uranus ja Saturnus jotka sekoittavat pakkaa.
Jupiter on tietysti tärkeimmässä roolissa kun Auringonpilkkujen syntytapaa ylipäätään mietitään, mutta muut kaasuplaneetat ovat omalta osaltaan mukana vaikuttamassa milloin uutta ainetta työntyy Auringon pinnalle asti ja milloin ei.
Silloin kun Neptunus oli Auringon ja galaksin keskustan supermassiivisen kohteen välisellä alueella, siellä oli myös Uranus.
Näin viimeisen 1000 vuoden aikana, vaikka Uranuksen kierrosaika onkin vain about 84 vuotta eli ei ihan synkronissa Neptunuksen kanssa.
Mutta ilmeisesti kuitenkin niin lähellä että Uranus on ollut samalla puolella Aurinkoa Neptunuksen kanssa aina silloin kun Neptunus on ollut Auringon ja galaksin keskustan supermassiivisen kohteen välisellä alueella.
Toki Uranus on aina käynyt uudestaan tuolla alueella kertaalleen sillä aikaa kun Neptunus on ollut toisella puolella Aurinkoa.
Mutta anyway, Jupiterin aikaansaannokset eivät saaneet apuja Neptunukselta ja Uranukselta pitkään aikaan aina silloin kun ne molemmat olivat Auringon ja galaksin keskustan supermassiivisen kohteen välisellä alueella.
Ja näin about 165 vuoden viiveellä pitkät pilkuttomat jaksot.
Sellainen olisi ollut myös 1900 luvulla ilman 1572 ja 1604 havaittuja supernovia joiden energia työntyi syvälle Auringon sisälle ja kiihdytti Jupiterin aikaansaannosten vauhtia kohti Auringon pintaa ja näin planeettojen ilmastoa lämmittävää energiaa kohti planeettoja?
Ja Aurinko siis Jupiterin ja galaksin keskustan supermassiivisen kohteen välisellä alueella vajaan 12 vuoden välein.
Kun Neptunus ja Uranus olivat vaikutusalueella yhtä aikaa, ne saivat supermassiivisesta kohteesta peräisin olevaa pimeää ainetta laajenemaan voimakkaasti syvällä Auringon sisällä ja näin Jupiterin aikaansaannoksien mukana työntyi enemmän uutta voimakkaasti laajentunutta ainetta, jolloin ne yhdessä saavuttivat pakonopeuden Auringon pinnalle asti.
Tietyssä syvyydessä vaikutus oli voimakkaampaa ja näin tällä alueella ylös päin työntyneiden vauhti kiihtyi enemmän kuin tuon alueen jo ohittaneiden Jupiterin aikaansaannosten.
Näin Auringon pinnalle uutta voimakkaasti laajentunutta ainetta noin 11 vuoden välein vaikka Jupirerin kierrosaika onkin about 12 vuotta
!
) are nothing to do with insane delusions about no pulling forces, cosmology, galaxies, earthquakes, weather, etc.
!